Valesokkelirakenteita voidaan korjata sekä rakennusten sisä- että ulkopuolelta. Kumpikin vaihtoehto tulee asunnon omistajalle kalliiksi, mutta ilman remonttia asunto voi joutua jopa asumiskieltoon. Asiantuntijat käyvät läpi, mitä remontoijan pitää ottaa huomioon.
Noin 50 vuotta vanhan omakoti- tai rivitalon alta löytyy usein valesokkeli. Se altistaa talon rakenteet kosteudelle, joka elättää haitallisia mikrobeja.
Mikrobit taas ujuttautuvat helposti sisäilmaan ja voivat haitata asukkaiden terveyttä vakavastikin.
Ei auta, vaikka taloyhtiö huoltaisi rakennusta miten hyvin, kun rakenteet ovat sutta. Kaiken lisäksi ne ovat piilossa.
”Tänä päivänä kyseessä olisi rakennusvirhe”, toteaa rakennusterveysasiantuntija Ari Laamanen.
Laamanen on osakkaana sisäilmatutkimuksia tekevässä Kolonassa, joka myös suunnittelee valesokkeliremontteja. Yritys tekee yhteistyötä korjausrakentamiseen erikoistuneen ja Helsingin pörssissä noteeratun Constin kanssa. Consti korjaa virheelliset rakenteet ja vastaa työn kokonaisuudesta.
Työmaat eivät ihan heti lopu, sillä valesokkelitaloja on paljon. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi Uudellamaalla on 45 660 kappaletta vuosina 1970–1989 rakennettua rivitaloasuntoa. Jos yhden korjaaminen maksaa keskimäärin 50 000 euroa, pelkästään Uudellamaalla on 2,3 miljardin euron markkina.
Oikeassa sokkelirakenteessa maata vasten tulee betoniantura ja sen päälle betoninen tai kevytsoraharkoista muurattu sokkeli. Sokkelin päällä kulkee vaakasuora alajuoksupuu, joka on rungon alin osa.
Perinteisen sokkelin tehtävä on siirtää talon seinien välittämä kuorma – runko, yläpohja ja talvella lumi – anturalle ja edelleen maahan. Sokkelin on oltava niin korkea, ettei maan kosteus pääse vahingoittamaan puurakenteita.
Valesokkelirakenteessa alajuoksupuu on kiinni maahan valetussa betonissa. Talon puiset runkorakenteet ulottuvat maan pinnan tasalle tai jopa sen alapuolelle. Maaperän kosteus kulkeutuu betonin välityksellä alajuoksupuuhun, josta se leviää runkotolppien alaosaan.
Valesokkelitaloa kantaa puurunko. Valesokkeli kannattelee vain ulkoverhousta.
Kastepiste unohtui
Valesokkeleita alettiin rakentaa 1960-luvulla, kun haluttiin koteja, joissa ei ollut ulkoportaita. Näkymän ikkunoista ulos piti olla kuin luonnossa – jos ei aivan maan tasalta niin melkein. Valesokkelirakenteen tunnistaakin usein siitä, että valesokkelin reuna ulottuu korkeammalle kuin talon oven alareuna.
Ari Laamasen mukaan insinöörit halusivat varmistaa, ettei lämpö karkaa ja keskittyivät lämpökatkoihin. Samalla unohdettiin rakenteen rakennusfysikaalinen toimivuus – kosteustekniikka.
”Ei muistettu katsoa, mihin rakennuksessa muodostuu kastepiste.”
Vanhan talon rakenne ei ole tiivis, ja höyrysulutkin saattavat puuttua. Lämmin ja kostea sisäilma hakeutuu ulos huonon eristyskerroksen läpi ja törmää lattian rajassa kylmään betonipintaan, jolle ilman kosteus kondensoituu. Rakenteet kostuvat myös ulkopuolelta, kun sade roiskuu ja maaperä kastuu. Kuivuminen on hidasta.
”Kun seinä puolen vuosisadan ajan välillä kostuu ja välillä kuivuu, syntyy vaurioita”, sanoo Laamasen kollega Jani Kallio konsulttitalo Kolonalta.
Ei tarvita edes kondenssia vaan riittää, että rakenteen suhteellinen kosteus on pitkään 80–90 prosenttia. Silloin alkaa mikrobitoiminta. Mikrobien aineenvaihdunnasta syntyy haju, jonka asukas huomaa ehkä ensimmäiseksi.
”Se on selkeä indikaattori”, Kallio toteaa.
Ongelma ei löydy kosteusmittauksella varsinkaan, jos rakenne sattuu olemaan kuiva. Pitää avata rakennetta rakennuksen eri osista. Pinnasta otetaan laboratorionäytteet, joista analysoidaan mikrobit.
Koko seinä tiiviiksi
Moni valesokkelitalon omistaja korjaa salaojat rakennuksen ympäriltä, mutta Kolonan asiantuntijoiden mukaan se ei riitä, sillä maaperän kosteus on vain yksi kosteuden aiheuttajista. On korjattava viallinen rakenne.
Consti korjaa vaurioituneet rakenteet talon sisäpuolelta. Kaikki ulkoseinät avataan. Vanhat eristeet ja mahdolliset asbestilevyt poistetaan, samoin alajuoksupuu. Sokkelisyvennys puhdistetaan, eristetään kosteudelta eli kapseloidaan ja lopuksi lämpöeristetään.
Usein rungon pystytolppien lahovauriot näkee jo silmällä. Tolpat katkaistaan vaurion yläpuolelta ja talo kengitetään: tolpan uudeksi alaosaksi tulee teräskenkä, joka jäykistetään juotosbetonilla. Kengityksen ajaksi talo tuetaan holvituilla.
Seinät eristetään uudelleen polyuretaanilevyllä sekä tiivistetään. Työn laatu testataan merkkiainekokeella. Lopuksi seinät levytetään ja maalataan.
Constin menetelmä on patentoitu.
Yhtiön mikrobikorjausyksikkö syntyi, kun Consti osti yksikön nykyisen vetäjän Rauno Asplundin perustaman RA-Urakoinnin vuonna 2021.
Kun RA-Urakointi alkoi aikanaan tehdä valesokkelikorjauksia, Asplund huomasi, että asiaan erikoistuneita korjaajia ei ollut monta. Samalla hän hoksasi, että markkina kasvaa.
”Aika monesta valesokkelitalosta löytyy tämä ongelma”, Asplund kertoo.
Aluksi korjattiin pelkkä valesokkeli, jonka alaosa korotettiin. Remonttia tehtiin vain puolen metrin korkeudelta. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että koko seinärakenne pitää korjata ilmatiiviiksi ja energiatehokkaammaksi.
”En suosittele pelkkää ulkoseinän alaosan korjaamista.”
Kolona on osallistunut noin 3 000 kohteen tutkimuksiin tai korjausten suunnitteluun. Jos rivitaloyhtiön yhdestä asunnosta löytyy vaurio, se on todennäköisesti kaikissa muissakin asunnoissa.
”Ei ole ikinä tullut vastaan kohdetta, jossa vain yksi asunto olisi vaurioitunut”, Ari Laamanen lisää.
Ulkopuoleltakin korjataan
Consti ei paljasta, kuinka suuri osa sen liikevaihdosta tulee valesokkelien korjaamisesta. Alan kasvumahdollisuudet on huomannut myös rakennusliike Prima-rakentajat, joka on erikoistunut korjaamaan rakenteita rakennuksen ulkopuolelta.
Yrityksen kotipaikka on Jyväskylässä, mutta se toimii koko maassa. Työntekijöitä on kolmisenkymmentä.
Myös Prima on patentoinut valesokkelimenetelmänsä.
”Ulkopuolelta korjaaminen on helpompaa asiakkaalle. Ei tarvitse muuttaa pois remontin ajaksi”, sanoo toimitusjohtaja Juha Mutanen.
Mikäli taloon on hiljattain uusittu keittiö, kylpyhuone, sauna tai vaikka lämmitys, tiloja ei tarvitse purkaa remontin tieltä.
Jos ulkoseinissä on tiiliverhoilu, joka lepää valesokkelin päällä, se joudutaan poistamaan kokonaan. Tiilet korvataan yleensä puuverhoilulla, jolloin talon ulkonäkö muuttuu.
Priman asennustyönjohtajat Harri Keski-Korpi ja Jukka Hänninen kertovat, että ulkopuolelta korjattaessa valesokkeli leikataan timanttisahalla pois alajuoksun alapinnan korkeudelta. Runkotolpat katkaistaan vuorotellen niin, että osa pitää rakennusta pystyssä, kun osaa jo kengitetään.
Alajuoksu poistetaan, ja epäpuhtaudet imuroidaan pois. Alue desinfioidaan. Vedeneristyskermi liimataan sokkelin päälle. Siitä se nostetaan lattiavalun reunaan ja aina höyrysulkuun saakka.
”Vedeneristyskermi estää alhaalta kapillaarisen vedennousun”, Hänninen sanoo.
Kun kenkä eli kuumasinkitty säätöjalka on kiinnitetty sokkeliin ja runkotolppaan, rakenne eristetään xps-eristeellä, joka tiivistetään uretaanivaahdolla.
Sitten asennetaan uloin pintalevy, joka näkyy sokkelista. Se on xps-eristettä, jonka pinnassa on luonnonkivirouhetta.
”Eriste on sisältä ulos samaa materiaalia, joka on täysin homehtumaton. Mukana ei ole mitään orgaanista ainetta”, Keski-Korpi kertoo.
Jos talon verhousta ei pureta, remontissa avataan vain seinän alaosa. Keski-Korven mukaan suurin vaurio on 50 senttimetriä alajuoksupuusta ylöspäin. Mikäli vauriot näyttävät jatkuvan ylemmäs, seinää avataan lisää.
”Vaihdamme eristeet, jos asiakas haluaa. Toimimme tarpeen mukaan.”
Jos rakennuksessa on purettava tiiliverhous, koko seinän eristeet voidaan samalla tarkistaa ja vaihtaa.
Työmaa kestää tavallisesti noin kolme viikkoa, kun korjattavana on omakotitalo, jonka ympärysmitta on 50 metriä.
Prima korjaa kymmeniä valesokkelitaloja vuodessa. Remontin hinta vaihtelee 750–2 000 eurossa metriltä sen mukaan, mitä tehdään.
Energiatehokkuus uuteen uskoon
Valesokkeliremontti parantaa myös rakennuksen energiatehokkuutta. Priman menetelmässä talon kylmimpään kohtaan tulee aiempaa tiiviimpi ja vahvempi eristekerros. Constin kautta asiakas saa myös uuden energiatodistuksen.
”Parannus on todellisuudessa huomattavasti suurempi kuin laskennallisesti”, Jani Kallio lupaa.
Hän korostaa, että taloyhtiöiden pitäisi ottaa valesokkeliremontti 5–10-vuotissuunnitelmiin. Liian usein tarve oivalletaan yhtäkkiä.
Pankki on kenties rahoittanut yhden asunnon remontin, kun tarkemmat tutkimukset paljastavatkin, että koko taloyhtiö pitää korjata. Rahoituksen saaminen on siinä vaiheessa usein vaikeaa. Pahimmin vaurioituneet asunnot joutuvat asumiskieltoon.
”Jos tutkimus tehtäisiin ennakoivasti, raskaaseen ja kalliiseen remonttiin pystyttäisiin varautumaan”, Rauno Asplund toteaa.
