Opposition vaatimus parlamentaarisesta keskustelusta puolustusmenojen viiden prosentin osuudesta bruttokansantuotteesta on täysin perusteltu ja oikea vaatimus. Tätä mieltä on Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio.
”Totta kai tämä on keskustelu, joka tulee käydä eduskunnan suuressa salissa. Ei mitään epäilystä”, Raunio sanoo.
Yle uutisoi keskiviikkona, että Petteri Orpon (kok) hallitus ottaa sittenkin oppositiopuolueet mukaan päättämään, miten Suomi rahoittaa tulevien vuosien puolustusmenot.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) sanoi Ylelle, että heti kun eduskuntapuolueet pyytävät, hallitus aloittaa niin sanotun parlamentaarisen prosessin.
”Käydään parlamentaarinen prosessi, jossa käsitellään tämä asia vielä perusteellisemmin ja haetaan vielä vahvempaa yhteistä ymmärrystä tähän asiaan”, Häkkänen sanoo.
Raunion mukaankin kyse ei olekaan ainoastaan siitä, että puolustusmenoja ollaan nostamassa paljon. Raunion mukaan kysymys on myös siitä, mitä se tarkoittaa valtion talouden kannalta. Jos puolustusmenoja lisätään, niin mistä sitten otetaan vastaavasti pois?
”Kiire ei ole peruste”
Aiemmin tällä viikolla Häkkänen vetosi kiireeseen Naton aikataulujen takia.
Häkkäsen mukaan laajalle parlamentaariselle keskustelulle puolustusmenojen nostamisesta ei olisi aikaa. Hän viittasi Naton aikatauluihin ja Euroopan turvallisuustilanteeseen.
Onko kiire minkäänlainen peruste?
”Ei ole. Poliitikot vetoavat yleensäkin kiireeseen silloin, kun halutaan välttää keskustelua tai asioiden huolellista valmistelua. Ei kai mikään Nato määrää, milloin Suomen tulee tämmöinen asia käsitellä. Täytyy muistaa, että ajatus puolustusmenojen kasvattamisesta viiteen prosenttiin on hyvin uusi idea.”
Raunion mukaan kuulostaa hyvin epäilyttävältä ja ikävältä demokratiaan kuuluvan julkisen harkinnan näkökulmasta, että puolustusmenojen nostoa alettaisiin runnoa kiireellä ulkoisiin tekijöihin kuten Natoon vedoten.
Puolueet tosiasiassa päättävät
Raunion mukaan kaikista yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista tulisi käydä parlamentaarinen keskustelu eduskunnan täysistunnossa.
Esimerkiksi Ylen rahoituksesta ja tutkimus- ja kehitysrahoituksen nostosta neljään prosenttiin bkt:sta sovittiin parlamentaarisesti. Eli kaikki eduskuntapuolueet yli hallitus–oppositio-rajan olivat mukana päätöksenteossa.
”Eduskuntahan ei itse päätä, mistä keskustellaan. Tai siis käytännössä päättää, mutta tosiasiassa puolueet päättävät sen. Kuinka paljon keskustellaan ja missä vaiheessa, siihen tulevat puoluepoliittiset intressit mukaan sotkemaan kuviota”, Raunio sanoo.
Demokratialle tärkeää
Raunion mukaan ei ole mitään yksiselitteistä ohjetta, mikä aihe katsotaan niin yhteiskunnallisesti merkittäväksi, että siitä on syytä keskustella kaikkien eduskuntapuolueiden kesken.
”Demokratian kannalta on tärkeää, että käydään sitä keskustelua. Sitä kautta kansalaiset saavat tietoa asioista. On olennaista, että tiedetään, mitä meidän edustajat näistä kysymyksistä ajattelevat”, Raunio sanoo.
Hallituspuolueiden edustajat ovat sanoneet, että puolustusmäärärahoistakin on ollut jo aiemmin mahdollisuus keskustella eduskunnassa.
Raunion mukaan se on epämääräisesti sanottu.
”Tietysti meillä on yhteiskunnallista keskustelua laajemmin, mutta sitten on erikseen, että pitää olla tietty ajankohta, jolloin siitä eduskunnassa keskustellaan suuressa salissa. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Eduskuntaa ei saa asettaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen.”
Puolustusmenot osa taloutta
Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta on samaa mieltä Raunion kanssa siitä, että puolustusmenojen rahoituksesta on syytä keskustella parlamentaarisesti.
”Puolustusmenot ovat osa taloutta eikä menoerä, josta ei voisi keskustella tai mistä ei ole vaihtoehtoja”, Ojanen sanoo.
Ojasen mukaan toinen asia on, miten muut Nato-maat suhtautuvat puolustusmenojen nostoon.
”Suomi on ehkä semmoinen kirjallisen tarkka moniin muihin Nato-maihin verrattuna. Kun Naton huippukokous on pian, niin ehkä toivottiin, että kotimainen keskustelu ei asettaisi kyseenalaiseksi, että Suomi on sitoutunut.”
Turvallisuuspolitiikassa oma tyyli
Ojanen arvelee, että kaikki Nato-maat eivät muotoile kovin yksityiskohtaisesti puolustusmenokohtaa vaan ennemminkin muotoilu on tyyliin ”tavoitteena on”, joka ei ole tiettyyn aikamäärään sidottu.
”Joskus tuntuu, että meidän turvallisuuspoliittisessa kulttuurissa on tyyli, että koskaan ei ole oikea aika keskustella. On joko liian aikaista tai liian myöhäistä.”
Ojanen huomauttaa, että keskustelu on tarpeen senkin takia, että esimerkiksi puolustuksen edellyttämät infrahankkeet menevät jo varsinaisen turvallisuuspolitiikan ulkopuolelle.
