Iltalehti oli uutisoinut sunnuntaina Nato-lähteiden mukaan, että Venäjän asevoimat yrittävät ohjata Ukrainan drooneja kohti Suomea ja Baltian maita.
Droonien havaitsemis- ja torjuntajärjestelmiä kehittävän Sensofusion Oy:n tutkimusjohtaja Mikko Hyppösen mukaan tapoja on kaksi: satelliittinavigaatiotiedon häirintä tai sen väärentäminen.
”Nämä ovat samankaltaiset, mutta kuitenkin erilaiset asiat”, Hyppönen kertoo.
20 000 kilometrin korkeudessa olevat satelliitit lähettävät paikkatietoa maan päälle. Kun esimerkiksi kännykkä tai auto keräävät muutamasta satelliitista samaan aikaan aikatietoa, ne saavat sen perusteella hyvin tarkan sijainnin.
”Jos sitten siihen samalle taajuudelle lähettää roskasignaalia, niin auto, kännykkä tai drooni eivät saa paikkatietoa ollenkaan.”
Eli laite ei tiedä, missä se on.
Paikkatiedon väärentäminen eli spooffaus toimii siten, että vihollisen droonille lähetetään haluttu signaali samalla taajuudella. Tämä on mahdollista, koska avaruudesta tuleva signaali on paljon heikompi kuin maasta tai läheltä maan pintaa tuleva signaali.
”Avaruudesta tuleva signaali on siis melko helppo peittää väärennetyllä signaalilla, joka tulee maan pinnalta, korkeasta antennista tai lentokoneesta, joka lähettää samalla taajuudella väärää signaalia”, Hyppönen kertoo.
”Tämäkin puoli kehittyy”
Kun Venäjä haluaa kääntää alueelleen tulevia Ukrainan drooneja pois omalta alueeltaan, Venäjä antaa siis paikkatietoa, jonka perusteella droonit luulevat olevansa enemmän kaakossa tai idässä kuin ne oikeasti ovat, minkä jälkeen ne sitten korjaavat länteen tai luoteeseen eli Baltiaan tai Suomeen, Hyppönen valaisee.
Perinteinen käsitys siitä, kuinka tarkkaa tällainen satelliittinavigaation ”spooffaus” (huijaaminen väärillä tiedoilla) on, ettei se ole kovinkaan tarkkaa. Eli sitä, voisiko (Venäjä) ohjata (drooneja) tiettyyn kohteeseen, ei pidetä oikein mahdollisena.
”Tietysti tämäkin puoli kehittyy, mutta en oikein usko, että sitä kovin tarkkaan pystyisi ohjaamaan.”
Satelliittinavigaation spooffauksessa ja häirinnässä on Hyppösen mukaan sekin mielenkiintoinen puoli, että sitä voidaan tehdä eri korkeuksissa.
”Usein häirintä tai spooffaus näkyy lentokoneissa mutta ei näy maan pinnalla. Usein esimerkiksi antenni, joka lähettää spooffaus- tai häirintäsignaalia, lähettää sitä ylöspäin. Jos vaikkapa autoilee Kaakkois-Suomessa, niin siellä navigaattorit saattavat toimia ihan tyylikkäästi, mutta yläpuolella oleva lentokone saa ihan väärää tietoa.”
Hyppönen tarkentaa, miksi hän puhuu satelliittinavigoinnista, kun monet käyttävät termiä gps.
”Näin siksi, että näitä satelliittinavigaatiojärjestelmiä on monta, joista gps on ensimmäinen. Yhteensä niitä on viisi. Esimerkiksi Japanilla on omansa. Esimerkiksi Iphone kuuntelee viittä eri satelliittinavigaatiojärjestelmää mukaan lukien Venäjän Glonassia, jos se on se paras, mitä sillä hetkellä on käytössä.”
Kaikki droonit eivät käytä satelliittipaikannusta. Osittain ehkä siksi, että niitä voidaan häiritä tai spooffata.
”Se, mikä on ehkä eniten käytössä satelliittinavigaation jälkeen, on inertianavigointi, joka pohjautuu liikkeeseen.”
Kaappaaminen ei käytännössä onnistu
Aivan oma kysymyksensä Hyppösen mukaan on tavallisen kansalaisen mieleen tuleva ajatus siitä, voiko droonin kaapata ilmasta, alkaa ohjata sitä ja lentää sen täsmälleen sinne, minne haluaa.
”Käytännössä ei, ja se johtuu siivellisissä pitkän matkan drooneissa siitä, että niissä ei ole pilottia alun alkaenkaan. Eli siellä ei ole ketään aktiivista lentäjää. Ne seuraavat karttapisteitä. Niillä on tietty reitti, jonka päässä on kohde, jolloin ei ole mitään kaapattavaa.”
”Sitten jos mietitään harrastajadrooneja, joissa on radiolinkki ja sitä lennätetään kauko-ohjaimella, niin siellä se on periaatteessa tehtävissä, mutta käytännössä se on hyvin vaikeaa monestakin eri teknisestä syystä.”
