Uutiset ja blogit

Vanhempaa Leopard-taistelupanssarivaunukalustoa käyttävät ukrainalaissotilaat ovat tyytyväisiä työkaluunsa verrattuna neuvostoaikaisiin tankkeihin, kirjoittaa Ukrainska Pravdan puolustusliite Obronka.

”Vastaanotimme tankkeja, jotka olivat tehokkaita 1970- ja 1980-luvuilla, joskin ammunnanhallintajärjestelmä on [uudemmasta] Leopard 2:sta. Sen ansiosta voimme tulittaa pidemmällä matkalla tehokkaammin ja tarkemmin”, toteaa Ukrainan maavoimien 5. Panssariprikaatin 1. Panssarivaunupataljoonassa palveleva komppanianpäällikkö Vyacheslav ”Spartan” Khodak.

Hänen yksikkönsä taistelee länsimaiden lahjoittamalla Leopard 1A5 -taistelupanssarivaunukalustolla.

”Jos meillä olisi ollut tällaisia tankkeja vuonna 2022, se olisi ehkä vähän muuttanut sodan kulkua. Meidän ei olisi tarvinnut ryömiä 40 km/h nopeudella T-64:llä tai T-72:lla, sillä saksalaiset vaunut saavuttavat 63 km/h nopeuden.”

Peruutusvaihteella Leopard kulkee 26 km/h, neuvostotankit vain 5 km/h.

Khodakin mukaan myös Leopardin 105 millimetrin rihlattu tykki toimii hyvin. Saksalaisessa tankissa ei ole automaattista latausjärjestelmää, minkä vuoksi sitä joudutaan operoimaan kolmen sijaan neljän hengen miehistöllä.

Toisaalta Leopardin manuaalinen lataus onnistuu 3–4 sekunnissa siinä missä automaattinen järjestelmä käyttää 6–8 sekuntia.

”Olemme siis nopeampia taistelukentällä. Lisäksi ilman automatiikkaa vaunussa on enemmän tilaa miehistölle ja ammustarvikkeille.”

Droneuhkan vuoksi osa komppanian tankeista ampuu suojatuista asemista itseliikkuvan tykistön tavoin. Leopardit kykenevät tukemaan jalkaväkeä epäsuoralla tulella väitetysti jopa 12 kilometrin etäisyydelle.

Khodakin mukaan Leopard kykenee tarkkuutensa vuoksi tuhoamaan maalin asemistaan ampumalla 3–4 laukauksella siinä missä neuvostotankit tarvitsevat 6–7 kutia.

Koska dronet ovat pakottaneet panssarivaunujoukot luopumaan liikesodankäynnistä, tankin asemien puolustaminen on hyvin samanlaista kuin tykistönkin.

Itse vaunuihin on kuitenkin lisätty voimakkaasti suojauksia: naamioverkkoja, häkkejä, ristikkoja, ketjuja sekä räjähtäviä reaktiivipanssarointeja. Tankkien sivustoille on kiinnitetty hieman pensaikkoja muistuttavia kaapelinippuja, joiden tarkoituksena on rikkoa hyökkäävien nelikoptereiden lavat ennen kuin dronet osuvat taistelukärjillään tankin runkoon.

Suojaukset tekevät vaunusta jopa vaikean tunnistaa, mutta hyötyä niistä totta vieköön on.

”Helmikuussa yksi tankeistamme kesti 52 osumaa Molniya-hyökkäyslennokeista ja konventionaalisista fpv-droneista. Vihollinen havaitsi tankin ja tulitti sitä miltei päivän ajan. Kun tulitus loppui, sotilaat juoksivat epäröimättä paikalle, käynnistivät vaunun ja ajoivat sen pois vihollisen silmien alla.”

Tyypillisesti ukrainalaisten panssarivaunut saavat tilannekuvaa lennokki- ja droneoperaattoreilta. Niiden lennättäminen lähellä etulinjaa ei kuitenkaan aina onnistu, joten pataljoonankomentajan ehdotuksesta Leopardeja varustetaan neljällä lämpökameralla, jotka antavat miehistölle 360 asteen kuvaa vaunun ympäriltä.

Leopardeja ollaan varustamassa myös Starlink-päätelaitteilla, joten tankkien kamerakuva saadaan välitettyä pataljoonan komentopaikalle.

Toistaiseksi videojärjestelmä on tarkoitus asentaa kymmeneen tankkiin. Yksittäisen tankin varustelu kameroilla maksaa noin 40 000 hryvniaa, nykykurssilla noin 790 euroa.

Vanhoja Leopardeja muokataan myös aivan uuteen kuosiin ilmatorjuntapanssarivaunuiksi.

Rheinmetall kertoi viime syksynä satojen miljoonien eurojen arvoisesta tilauksesta, jossa Leopard 1 -taistelupanssarivaunujen runkoihin integroidaan moderni Skyranger 35 -ilmatorjuntatykki.

SR35 on varustettu 35 millimetrin konetykillä, jonka tulinopeus on 1 000 laukausta minuutissa. Ammuksia ensisijaiseen lippaaseen menee 252 kappaletta.

Tykin tehokkaaksi kantamaksi ilmoitetaan 4 000 metriä. Ilmatilaa tarkkaillaan S- tai X-kaistan (2-4 GHz tai 8-12 GHz) aktiivisesti skannaavalla AESA-tutkalla, jonka kantama on 35 km.

Tulevaisuudessa SR35:een on tarkoitus integroida myös ohjuksia.

Lue myös:

Kauppaneuvos Harri Bromanin näkemys Suomesta on kirkastunut entisestään.

”Julkisella puolella ollaan kankeita ja hitaita ottamaan uusia asioita mukaan tekemiseen. Virheitä vältetään liikaa ja uudet asiat jäävät tekemättä ja kokeilematta. Rohkeampia voitaisiin olla”, Broman sanoo.

Hänen näkemyksensä perustuu työhön, jota hän on tehnyt pääministeri Petteri Orpon (kok) nimittämänä Itäisen Suomen ohjelman erityisedustajana. Pesti päättyy nyt maaliskuun lopussa. Harri Broman tunnetaan muun muassa Motonetin omistavan perheyhtiö Broman Groupin hallituksen puheenjohtajana. Näkyvyyttä toi myös taannoinen Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtajan pesti.

Broman on laatinut esityksen erityistalousalueista, joita kokeiltaisiin itäisessä Suomessa. Erityistalousalue tarkoittaisi muun muassa sitä, että alueelle investoivalle yritykselle annettaisiin veroetuja. Ne voisivat liittyä esimerkiksi yritysten tulo- tai kiinteistöveroihin. Nämä kaksi muotoa ovat kansainvälisesti yleisimmät tukimuodot erityistalousalueilla.

Bromanin luotsaamassa esityksessä erityistalousalueiksi on esitetty Kajaania ja Imatraa. Kajaani on päätynyt listalle datakeskusten ympärille liittyvän ekosysteemin kautta. Imatra on puolestaan metsäteollisuuden keskittymä, jossa on mahdollista avata uusia portteja biotalouteen.

”Seuraava vaihe olisi kokeilualueita koskevan lainsäädännön valmistelun käynnistäminen”, Broman kertoo.

Purra nihkeänä

Hän toivoo, että lakitekstin kirjoittamiseen päästäisiin tällä hallituskaudella ja toteutukseen seuraavalla hallituskaudella.

”Suomen ensimmäinen erityistalousalue voisi aloittaa toimintansa vuonna 2027 tai 2028”, Broman näkee.

Tosin hän korostaa, että asia on poliittisten päätösten tekijöiden käsissä.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) julkiset lausunnot ovat olleet varauksellisia asian suhteen. Bromanin mukaan muiden ministereiden taholta hankkeen edistämistä ei ole vastustettu. Myös oppositiosta on tullut vihreää valoa.

”Olen keskustellut asiasta SDP:n, keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmien kanssa, eikä yksikään puolue ole pitänyt ideaa huonona – päinvastoin”, Broman sanoo.

Operointi ammattilaisille

Bromanin mukaan erityistalousalueiden myötä myös valtio olisi voittaja. Alueet toisivat työtä, investointeja ja paikallisia sekä valtakunnallisia hankintoja. Näistä kaikista valtio saisi veroeuroja etupainotteisesti. Mahdollisia kiinteistö- ja yhteisöverohuojennuksia koituisi vasta kun yritykset pyörittäisivät alueilla toimintaansa.

”Ensin täytyy tehdä asioita ennen kuin verohelpotuksia saa. Toimintatavan pitää olla sellainen, että se tuo nimenomaan uusia investointeja ja toivottavasti vielä ulkomailta”, Broman kertoo.

Hän on käynyt tutustumassa erityistalousalueisiin Latviassa ja Puolassa.

”Kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia, ja alueet toimivat tehokkaasti. Esimerkiksi Liettuan Kaunasissa sijaitseva alue on houkutellut 1,5 miljardin euron edestä investointeja, joista yli puolet on ulkomaisia, ja luonut tuhansia työpaikkoja”, Broman kertoo.

Bromanin mukaan on selvää, että ilman erityistalousalueen statusta suuri osa näistä investoinneista olisi jäänyt toteutumatta.

Alueita johtavat usein ammattilaisoperaattorit, jotka toimivat yleensä osakeyhtiömallilla.

”Esimerkiksi Liettuan yhdellä erityistalousalueella pääoperaattorina on yritys, jossa on esimerkiksi mukana belgialainen toimija, joka tekee muuallakin tätä erityistalousaluetoimintaa. Tällöin toiminta on ammattimaista investointien houkuttelua”, Broman kertoo.

Hän näkisi tässä myös oivan mallin mahdollisille suomalaisille erityistalousalueille.

”Erityistalousalueet vaativat ammattitaitoisen johdon, selkeät markkinointisuunnitelmat ja tarkkaan määritellyt painopistealueet”, Broman näkee.

Nappaavatko alueet investointeja muilta?

Itäisestä Suomesta puhutaan usein yhtenäisenä alueena, mutta tulkinta vie harhaan. Maakunnat ovat erilaisia muun muassa elinkeinorakenteessa, väestön koulutustasossa ja talouden tunnusluvuissa.

Broman toimii kuuden itäisen maakunnan eritysedustajana. Alueella asuu yhteensä vajaat miljoona ihmistä. Maakunnat ovat Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Kainuu.

Elinvoimaa kenties parhaiten kuvaava luku on taloudellinen huoltosuhde. Vuonna 2023 luku oli esimerkiksi Etelä-Savossa 166 ja Pohjois-Karjalassa 165. Uudellamaalla vastaava luku oli 112.

Luku 166 tarkoittaa, että jokaista 100 työllistä kohden on 166 ei-työllistä henkilöä, kuten lapsia, eläkeläisiä, opiskelijoita tai muita työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä. Toisin sanoen jokainen työllinen ”huolehtii” keskimäärin 1,66 ei-työllisestä taloudellisesti.

Bromanin johtamassa työssä ei ole laskettu alueiden mahdollisia talousvaikutuksia euromääräisesti.

”Laskelmaa on mahdotonta tehdä. Jos joku väittää minulle, että osaa sellaisen tehdä, kyseenalaistan näkemyksen vahvasti”, Broman sanoo.

Vierailullaan erityistalousalueilla hän on huomannut myös niiden henkisen vaikutuksen. Ne ovat nostaneet alueen asukkaiden toivoa ja mielialaa. Yksin tällaisten asioiden vaikutuksia ei euroissa mitata.

Erityistalousalueita on kritisoitu siitä, että ne voivat imeä puoleensa investointeja, jotka olisivat menneet muutoin muualle samaan maahan.

”Tätä tapahtuu myös Liettuassa ja Puolassa, mutta kokonaissaldon kannalta sillä ei ole merkitystä. Toki täälläkin asia saattaisi paikoitellen kirpaista, mutta kokonaisuutena Suomi voittaisi”, Broman sanoo.

Tekoäly-yhtiö Perplexity AI:ta vastaan on nostettu Yhdysvalloissa oikeusjuttu, jossa yhtiötä syytetään käyttäjiensä henkilökohtaisten tietojen salaisesta jakamisesta Metalle ja Googlen omistavalle Alphabetille. Asiasta uutisoi muun muassa Bloomberg.

Kanteen mukaan tämä rikkoo Kalifornian tietosuojalakia. Yhdysvalloissa ei ole pääosin käytössä EU:n gdpr:n tyylistä tietosuojalakipakettia. Kalifornia on kuitenkin ottanut mallia gdpr:stä ja säätänyt osavaltiokohtaisesti liittovaltion linjaa tiukemman tietosuojalain.

Perplexityn tekoälyselaimen verkkosivun avaaminen riittää kanteen mukaan siihen, että koneelle ladataan Metan ja Googlen seurantatunnisteita. Näitä käytetään muun muassa mainosten kohdentamiseen käyttäjille näiden vierailemilla verkkosivuilla. Käyttäjien verkkokäyttäytymisestä kerättyjä tietoja myös myydään muille tahoille.

Kanne on jätetty Utahissa asuvan miehen nimissä. Hän oli käsitellyt Perplexityn avulla muun muassa perheensä taloustietoja sekä omiin sijoituksiin ja sijoitusstrategiaansa liittyviä tietoja. Nyt hän syyttää Perplexityn lisänneen seurantatunnisteita hakukoneensa koodiin ja jakaneen näin kerättyjä tietoja ilman lupaa muillekin yrityksille.

Hän väittää tietoja kerättävän myös vaikka käytössä olisi Perplexityn incognito-tila.

Myös Meta ja Google ovat nimettyinä oikeusjutussa vastaajiksi. Niitä syytetään tietosuojalain ja petoksia koskevan lain rikkomisesta.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Selvitimme, miten suomalaiset valmistavan teollisuuden yritykset voivat menestyä Kiinassa. Tapasimme paikan päällä Shanghaissa alan konkareita.

Yksi heistä on Pasi Pietarinen. Hän tuli Kiinaan töihin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Vuonna 2013 Pietarinen siirtyi elektroniikkavalmistaja Fiboxille ja johtaa Kiinan toimintoja.

Miten Kiinassa pärjää?

”Tuotteen hinnan pitää olla sellainen, että asiakas hyväksyy sen. Me emme voi olla halvin toimija, haluamme olla laadukas järkevällä hinnalla”, kertoo Pietarinen.

Toinen menestyksen edellytys on nopeus.

”Saatamme keskustalle projektista potentiaalisen asiakkaamme kanssa vuoden. Kun sopimukseen on päästy, toimitusta odotetaan kahdessa viikossa”, kertoo Fiboxin Kiinan myyntiä johtava Xu Xia.

Kiinassa toimintaa ohjaa usein guanxi. Se on henkilökohtaisiin suhteisiin ja vastavuoroisuuteen perustuva sosiaalinen verkosto, keskeinen osa kiinalaista kulttuuria ja liiketoimintaa.

”Hyvä veli -verkostoja on toki kaikkialla, mutta Kiinassa se korostuu”, sanoo Pietarinen.

Fiboxin päätuote on teollisuuskotelot, ja niitä tekevät muutkin. Osa kilpailijoista on kopioinut Fiboxin kotelot melko suoraan, nimeäkin mukaillen. Kiinassa toimivat muun muassa Hibox ja Tibox.

”Ykköstason kaupungeissa esimerkiksi patentteja ja muiden yritysten immateriaalisia oikeuksia kunnioitetaan suhteellisen hyvin, provinssikaupungeissa meno voi olla villimpää”, kertoo Xu Xia.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Älvsbytalo ilmoittaa, että se keskeyttää talojen myynnin Suomessa. Älvsbytalo kuuluu ruotsalaiseen Älvsbyhus-konserniin.

Syynä ovat pienet myyntivolyymit. Suomen pientalomarkkinat ovat vähitellen supistuneet vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien, ja viimeisten kolmen vuoden aikana rakentamisen taso on ollut alhaisin sitten toisen maailmansodan, tiedote kertoo.

”Tämä on johtanut liian pieneen myyntivolyymiin kannattavuuden saavuttamiseksi. Jatkamme talojen myyntiä kesään 2026 asti, toimitamme taloja kesään 2027 asti ja täytämme kaikki asiakkaita kohtaan antamamme sitoumukset takuuajan puitteissa”, yrityksestä kerrotaan.

Ruotsalainen Älvsbytalo toimitti ensimmäisen talonsa Suomeen jo vuonna 1981. Sen jälkeen yritys on rakentanut lähes 10 000 taloa Suomeen.

Älvsbytalon vetäytyminen Suomesta alkoi jo pari vuotta sitten, kun yritys alkoi valmistaa Suomeen tulevat talot Pohjois-Ruotsin tehtaallaan. Aiemmin yrityksellä oli oma talotehdas Kauhajoella.

Tällä hetkellä Älvsbytalolla on neljä työntekijää sekä alihankkijoita, joita myynnin keskeytys koskee.

Ruotsissa ja Norjassa toiminta jatkuu normaalisti. Suomeen tulevat toimitukset toimitetaan Ruotsin tehtaalta sopimuksen mukaisesti.

Lue lisää:

Risteilyaluksilla on jo vuosien ajan pyritty säästämään energiaa optimoimalla lämmitys-, ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä. Nyt suomalaisyritys Koja Group on tuonut kehittämänsä säätöjärjestelmän myös maalle, eli kiinteistöihin.

Kojan tytäryhtiö Chiller on kehittänyt Wave-järjestelmän, jossa talotekniset energiasyöpöt on saatu toimimaan yhteen.

Yhtiö sanoo, että optimoinnin myötä ostoenergian tarve voi pienentyä 70 prosenttia.

”Tämä on aivan realistinen tavoite, dataa on kahden vuoden ajalta. Yhdessä teollisuusrakennuksessa energiansäästö nousi jopa 80 prosenttiin”, sanoo Taneli Timlin.

Hän johti Waven kehityshanketta ja vastaa konsernin kiinteistöliiketoiminnan teknologiakehityksestä.

Hänen mukaansa Suomi on täynnä hurjasti energiaa hukkaavia rakennuksia, joissa optimoidaan vain yksittäisiä laitteita.

Kiinteistöissä käytetään energiaa pumppuihin ja puhaltimiin, poistoilmassa taas menee hukkaenergiaa harakoille.

Yrityksen järjestelmä ohjaa esimerkiksi jäähdytyksestä syntyvää lämpöä sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan.

Kiinteistössä energiaa syövä laite voi olla pieni, mutta Timlinin mukaan ongelmia syntyy, jos se käy koko ajan tiedostamatta, mitä muut laitteet tekevät.

Yrityksen järjestelmiä on testattu jo merillä. Niitä on asennettu risteilyaluksiin, myös osaan Meyerin Turun telakalla valmistetuista jättiläisistä. Kojan mukaan 20 maailman suurimmasta risteilylaivasta peräti 18:ssa on yhtiön laitteita ja järjestelmiä asennettuna.

Kiinteistöistä suurin osa on vanhoja. Ne ovat täynnä eri toimittajien erilaista tekniikkaa. Myös tällaisiin rakennuksiin voi asentaa optimointijärjestelmän.

”Koneita voi modernisoida, eli kaikkea ei tarvitse laittaa uusiksi. Esimerkiksi koko ilmankäsittelykoneen runkoa ei tarvitse vaihtaa”, Timlin sanoo.

Koja Group valmistaa laitteita ilmankäsittelyyn, lämmitykseen ja jäähdytykseen. Uusi järjestelmä sisältää sekä näitä laitteita että niitä ohjaavaa automatiikkaa ja dataa.

”Laivoilla tarkkaillaan hiilidioksidin muodostusta ja tiedetään, paljonko ilmaa tarvitaan hyttiin tai yleisiin tiloihin. Myös tietoa ulkoilman kosteudesta ja lämpötilasta hyödynnetään”, kertoo Kojan Mika Lehtonen.

Hän työskentelee yhtiön merenkulun puolella liiketoimintapäällikkönä.

”Meriliikenteessä päästövaatimukset kiristyvät, siksi tehdään energiaremontteja. Ilmanvaihto vastaa noin 24 prosenttia koko laivan energiankulutuksesta”, Lehtonen sanoo.

Kojan järjestelmillä on saatu yli 50 prosentin säästöjä hyttijärjestelmien energiankulutuksesta, mikä vastaa noin neljän prosentin säästöä laivan kokonaiskulutuksesta. Se tekee noin 52 säiliöautollista polttoainetta vuodessa.

Nyt yhtiö haluaa viedä järjestelmänsä hotelleihin, kauppakeskuksiin, toimistoihin ja isoihin kiinteistöihin.

”Tajusimme roolimme. Valmistamme energiaa vieviä laitteita, joten meidän täytyy tarjota järjestelmä, joka vähentää niiden energiankulutusta”, Timlin sanoo.

Järjestelmä voi hyödyntää säätietoja ja ennakoida kiinteistön lämmitys- ja viilennystarpeita.

”Olemme jo testanneet uutta tekniikkaa Jalasjärvellä uudessa teknologiakeskuksessamme”, Timlin kertoo.

Järjestelmää rakennetaan myös yhtiön uuteen teknologiakeskukseen Tampereelle.

Chiller muutti pääkonttorinsa uuteen 9 000 neliön teollisuuskiinteistöön Tuusulassa. Sielläkin järjestelmää on hyödynnetty.

”Se on Suomen ensimmäinen teollisuuskiinteistö, joka pääsi uudisrakennusten BREEAM-luokituksessa parhaaseen Outstanding-luokkaan”, Timlin sanoo.

Luokitus mittaa rakennusten ekologisen kestävyyden tasoa muun muassa ympäristökuormituksen, energiankulutuksen ja käytettävyyden saralla.

Toimitusjohtaja Pekka Bollström kaivelee puhelinhaastattelun aikana muistiinpanojaan ja löytää niistä merkinnän johtoryhmän palaverista kesäkuulta 2024.

”Tilauskanta on vielä hyvällä tasolla, mutta se tulee laskemaan kesän aikana”, Bollström siteeraa kirjausta.

Järvenpääläiselle Jarparo Oy:lle vuosi 2024 oli Bollströmin mukaan vielä ”hullu vuosi”.

”Meillä oli hyvin projekteja, vanhat asiakkuudet laajenivat ja saimme myös lisää uusia kumppaneita. Olimme mukana puolustusteollisuudessa, kaivos-, energia- ja prosessiteollisuudessa”, Bollström muistelee.

Maaliskuussa 2024 päättyneen tilikauden liikevaihto hipoi 11 miljoonaa euroa.

”Ei helpoimman kautta”

Vain vuotta aiemmin konepaja oli selvinnyt yrityssaneerauksesta, Bollströmin sanoin ”seitsemän vuoden ehdonalaisuudesta”, kuten hän luonnehti ajanjaksoa loppuvuodesta 2024.

Jarparon taloushaasteet olivat alkaneet pian yhtiön perustamisen jälkeen. Yhtiö löysi kasvuvaihteen, mutta vauhti kiihtyi liikaa ja projektit paisuivat suuriksi. Hankinnat söivät kassavirtaa ja yritys velkaantui.

Bollströmin mukaan konkurssi olisi tuolloin ollut saneerausta helpompi vaihtoehto, mutta ”emme halunneet mennä helpoimman kautta”.

”Tilanne päällä kohta kaksi vuotta”

Kesällä 2024 Jarparossa uumoiltiin, että tilauskannan alavireisyys kestäisi vain vajaan vuoden.

”Olemme odottaneet kieli pitkällä elpymistä ja uusia projekteja, mutta tilanne on ollut päällä jo kohta kaksi vuotta”, Bollström sanoo ja antaa esimerkin kahdesta isosta tilauksesta, joiden piti varmistua viime joulukuussa.

Sitten asiakkaiden päätökset siirtyivät maaliskuulle ja nyt huhtikuun loppuun.

”Meillä projektit kestävät 2–3 kuukautta sisältäen materiaalihankinnat, hitsaukset, koneistukset ja kokoonpanon. Raha kotiutuisi vasta kesä-elokuussa.”

Bollströmin mukaan omistajan ”tahtotilan venyminen” loppui tällä viikolla.

”Olimme lykänneet konkurssipäätöstä jo useammalla kuukaudella. Vaihtoehtoina oli, että omistaja rahoittaa meidät kesän yli tai sitten ei rahoita. Nyt toteutui niistä jälkimmäinen.”

Viime kuussa päättyneen tuoreimman tilikauden (03/2026) luvut ovat vielä vahvistamattomia, mutta Bollströmin mukaan liikevaihto oli noin 4,2 miljoonaa euroa.

”Tappiot kasvoivat huomattavasti edellisen tilikauden noin 100 000 eurosta.”

Sekä Jarparo että Jarparo Works jättivät konkurssihakemuksen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen viime tiistaina. Toinen yhtiö vastaa kokoonpanosta, toinen osavalmistuksesta. Yhtiöt työllistävät yhteensä noin 60 henkilöä.

”Tulevaisuus oli silloin valoisampi”

Toisin kuin kymmenen vuotta sitten, nyt yrityssaneeraus ei Bollströmin mukaan ollut vaihtoehtojen joukossa.

”Tulevaisuus oli silloin valoisampi. Ajoimme organisaation hyvin leaniksi, laajensimme asiakaskuntaa ja minimoimme kulut.”

”Nyt saneeraus ei olisi välttämättä ollut oikea työkalu, koska säästöjen kautta riittävää kilpailukyvyn kehitystä ei voida saavuttaa tällaisessa projektitoimitusympäristössä”, Bollström sanoo.

Yksi tulevaisuuden vaihtoehto on, että joku muu yritys ostaa toisen tai molemmat konkurssiin hakeutuneet Jarparo-yhtiöt saadakseen toiminnalleen lisää kapasiteettia.

”Olemme myös ehdottaneet henkilökunnalle, jos he olisivat valmiita luopumaan yhden kuukauden palkasta sijoittamalla samalla uuteen yhdessä omistettavaan yritykseen, jonka avulla pääsisimme kesän yli ja syksyllä, volyymien noustessa, ihmiset saisivat lainakuittauksensa nollattua. Porukka miettii nyt tätä asiaa.”

Bollströmin mukaan teollisuuden tekemät investoinnit ovat viriämässä.

”Puolustusteollisuus vie koko Euroopan valmistuskapasiteettia niin, että se tulee loppumaan kesken vuosina 2027–2028. Kapasiteettia on ostettu paljon vanhan itäblokin maista, joissa työtunti maksaa reilusti Suomea vähemmän. Kisaa siinä sitten kannattavuudella. Kun niissä maissa kapasiteetti loppuu kesken, saavat Viro, Suomi ja Ruotsikin osansa tilauksista.”

”Suomen sisälläkään eri alueet eivät ole samalla viivalla, kun puhutaan tuista, joilla investoidaan uuteen tehokkaampaan ja automaattisempaan tuotantokalustoon. Tukikuviota pitäisi tarkastella, mutta täytyy muistaa, että tukien varaan ei pidä kuitenkaan liiketoimintaa rakentaa tai perustella. Se ei ole tervettä”, Bollström sanoo.