Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin entinen neuvonantaja, miljardööri Elon Musk ja miljardööri Jeff Bezos ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, miksi avaruusetiikka on noussut kiinnostavaksi tutkimusalaksi.
Musk on SpaceX-avaruusyhtiön pääomistaja ja Bezos Blue Origin -avaruusyhtiön omistaja.
Avaruusetiikkaan erikoistuneen Turun yliopiston väitöskirjatutkijan Oskari Sivulan mukaan keskustelu avaruusetiikasta lisääntyi 2010-luvulla, kun Musk, Bezos ja muut yksityiset toimijat tulivat mukaan avaruusbisnekseen eli syntyi New Space -ilmiö. Siihen asti avaruus oli ollut suurvaltojen leikkikenttää.
”Uudet toimijat kirittävät kehitystä, että tässähän tapahtuu kaikkea jännittävää. Uudesta ja jännittävästä usein seuraa, että tulee myös eettisiä kysymyksiä. Niin, että ei vain sokeana mennä eteenpäin ja toisteta vanhoja virheitä uudella suurella näyttämöllä”, Sivula sanoo haastattelussa.
Sivula ja hänen Turun yliopiston kollegansa Mikko Puumala ovat Suomen ainoat avaruusetiikkaan erikoistuneet tutkijat.
Avaruustoiminnan lisääntymisestä viime vuosina kertoo muun muassa se, että Suomessakin on avaruusteknologiaan erikoistuneita yrityksiä.
Kosminen jalanjälki kuvaa tekoja
Sivula oli mukana laatimassa avointa kirjettä, jossa kansainvälinen yli 90 asiantuntijan ryhmä kehottaa kiinnittämään huomiota ihmisen avaruustoiminnan eettisiin ulottuvuuksiin. Nature Astronomy -lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessä korostetaan, että tämän päivän teot voivat jättää miljoonia vuosia säilyviä jälkiä avaruuteen.
Asiantuntijajoukko myös lanseerasi käsitteen ”kosminen jalanjälki”, jonka avulla voi paremmin hahmottaa, minkälaisia vaikutuksia ihmisen toiminnalla avaruudessa voi olla. Kirjeen mukaan ihmiskunta elää nyt ”kriittistä hetkeä” kosmisen jalanjäljen tunnistamisessa ja siitä vastuun kantamisessa.
Asiantuntijat kannustavat laatimaan kattavan, julkisesti saatavilla olevan tieteellisen tietokannan maapallon ulkopuolisista ihmisen vaikutuksista, jotta globaali keskustelu voisi perustua tutkittuun tietoon.
Sivulan mukaan Suomikin voi diplomatian keinoin sopia pelisääntöjä, mitä avaruudessa saa tehdä.
”Muskin aikataulu epärealistinen”
Sivula suhtautuu epäilevästi Elon Muskin aikatauluun, että Muskin yhtiön Starship-kantoraketti matkaisi Marsiin jo ensi vuonna.
Marsiin on tarkoitus lähettää myös Muskin omistaman Teslan Optimus-robotti. Musk on kertonut, että jos laskeutuminen onnistuu, ihmisten laskeutumiset Marsille voivat alkaa viimeistään vuonna 2031.
”Muskin ilmaan heittämä aikajana on aika holtiton. Maallikon on vaikea ymmärtää, että ei ole ollenkaan helppo tehtävä mennä Marsiin ja palata sieltä hengissä takaisin. Varmaan Musk haluaa laukoa vahvoja suunnitelmia, koska hän haluaa pitää omaa henkilömyyttiään ja yrityksensä myyttiä yllä.”
Sivula huomauttaa, että Elon Muskin ansiosta jopa presidentti Trumpin kiinnostus muuttui enemmän Marsin kuin Kuun suuntaan, vaikka Kuu oli ollut vuosia Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston Nasan keskeinen tutkimuskohde.
Kuuhun palaamisesta pitkän tauon jälkeen ovat amerikkalaisten lisäksi kiinnostuneet myös Kiina ja Euroopan avaruusjärjestö ESA.
Kuu kiinnostaa suurvaltoja
Sivulan mukaan avaruusetiikka voi tuoda esiin myös huolen, joka nousee suurvaltojen geopoliittisista intresseistä avaruuteen.
”Kuusta on esimerkiksi löytynyt vesijäätä, joka on hyödyllinen ja kiinnostava resurssi. Vesijäätä voitaisiin hyödyntää paikan päällä avaruustoimintaan. Kuusta löytyy myös pieniä alueita, joihin tulee lähes koko ajan suora auringonvalo. Se on tietenkin hyvä paikka kerätä energiaa. Vesijäätä ja jatkuvasti auringon valaisemia huippuja on niin vähän, että niistä tulee strategisia paikkoja, joista voi syntyä konflikti suurvaltojen välille.”
Sivulan mukaan ydinasevaltioiden konflikti kuun rajallisista resursseista voi heijastua myös maan päälle.
”Ihan mitä tahansa me tulevaisuudessa teemme Kuussa, jättämämme jäljet jäävät sinne, koska Kuussa eroosio on huomattavasti hitaampaa kuin Maassa. Siellä on edelleen ensimmäisenä Kuussa kävelleiden astronauttien jalanjäljet. Se ei välttämättä ole ongelma. Mutta se voi olla ongelma riippuen siitä, miten meidän pitäisi suhtautua Kuuhun. Onko siellä vaikka alueita, jotka ansaitsevat suojelua”, Sivula kysyy.
Marsiin meno mahdollista
Sivulan mukaan on täysin mahdollista, että jollakin aikataululla ihminen menee myös Marsiin. Siihen liittyy myös eettinen pohdinta.
”Meillä on mahdollisuudet vahingossa tai tarkoituksenmukaisesti levittää elämää muille taivaankappaleille. En puhu ihmiselämästä, vaan mikrobeista. Marsin kohdalla tämä on erityisen kiinnostavaa, koska emme tiedä, onko Marsissa tälläkin hetkellä jotakin omia mikrobeja jossain syvemmällä maaperän taskuissa.”
Sivulan mukaan se on mahdollista, koska miljardi vuotta sitten Marsissa oli paljon paksumpi ilmakehä kuin nyt, siellä oli lämpimämpää ja siellä oli nestemäistä vettä. Eli kaikki olosuhteet, joita tarvitaan elämälle. Sivulan mukaan on siis täysin mahdollista, että joissakin maaperän pienissä taskuissa osa tästä muinaisesta elämästä on voinut selvitä.
Riski pilata Mars-tutkimus
Ihminen ei voi ilman huolellista valmistautumista mennä Marsiin tekemään tutkimusta, koska hän vie oman mikrobipopulaationsa mukanaan. Sen jälkeen voi olla mahdotonta selvittää, mikä elämä mahdollisesti oli jo Marsilla ja mikä on ihmisen tuomaa.
”Tämä on todellinen ongelma, koska me olemme todella kiinnostuneita Marsista ja haluamme tutkia sitä. Se tosin on melko humpuukia, että sinne lähdetään ihan kohta perustamaan isoa kaupunkia.”
Jo nyt on olemassa planeettojen suojeluprotokolla, jonka mukaan pitää mahdollisimman hyvin sterilisoida tutkimusinstrumentit, joita muille planeetoille lähetetään.
Avaruusromusta ongelma
Konkreettisempi jo tätä päivää koskeva eettinen pohdinta on, miten paljon avaruusromua ihminen kerryttää maapallon kiertoradalle.
”Siitä me olemme huolissamme, sillä maapallon kiertoradalla on äärettömän hyödyllistä teknologiaa. Joistakin kiertoradoista voi tulla satelliiteille käyttökelvottomia, koska avaruusromua kertyy niin paljon.”
Sivulan mukaan tyypillinen esimerkki avaruusromusta on, että kun satelliitin käyttöikä päättyy tai se menee rikki, satelliitti jää avaruuteen. On mahdollista, että se palaa ilmakehään. Mutta jos satelliitti on todella korkealla, se voi jäädäkin avaruuteen tuhansiksi vuosiksi tai käytännössä jopa loputtomiin.
Tuotekehitystä satelliitteihin
Avaruusromua syntyy myös laukaistuista avaruusraketeista, joista voi irrota pieniä paloja.
”Nopeudet ovat niin päätä huimaavia, että ihan pienetkin kappaleet voivat olla vaarallisia.”
Mitä enemmän avaruusromua on, sitä suurempi Sivulan mukaan on Kesslerin syndrooma.
”Se on vähän kuin lumipalloefekti. Yksi objekti tyrmää toiseen ja synnyttää romupilven ja sitten romunpalaset osuvat muihin palasiin ja synnyttävät uuden romupilven. Syntyy eksponentiaalinen reaktio, joka tekee hyvin vaikeaksi operoida kiertoradalla.”
Sivula kertoo, että Suomessakin on tehty tutkimusta, joissa satelliitteja on yritetty kehittää kestävämpään suuntaan, niin että ne eivät jäisi avaruusromuksi kiertoradalle.
”Myös avaruussää voi rikkoa satelliitteja eli pitää myös pohtia, miten rakennetaan satelliitteja, jotka eivät hajoa.”
Katse toisiin aurinkokuntiin
Avaruusetiikassa pohditaan tämän päivän ongelmien lisäksi myös mahdollisia ongelmia, jotka ulottuvat hyvinkin kauas avaruuteen oman aurinkokuntamme ulkopuolelle.
”Tämä menee vähän scifimmän puolelle. Mutta on olemassa tahoja, jotka yrittävät aktiivisesti muodostaa kontaktin jonkun mahdollisen älykkään sivilisaation kanssa. He ovat lähettäneet vahvoja radiosignaaleja kohti sellaisia aurinkokuntia tai eksoplaneettoja, joissa voisi olla elämää.”
Sivulan mukaan on hyvin pieni todennäköisyys, että kukaan vastaa.
”Mutta nousee kysymys, saisiko tällaista tehdä. Kuka on se, joka voi päättää koko ihmiskunnan puolesta, lähetetäänkö tällaisia signaaleja.”
Arvostettu Hawking vastusti
Sivula huomauttaa, että esimerkiksi kosmologiasta väitellyt ja kirjoja kirjoittanut Cambridgen yliopiston professori Stephen Hawking oli sitä mieltä, että signaaleja muihin avaruuskuntiin ei pidä lähettää. Hawkingin mukaan siihen liittyy riskejä.
”Ne riskit ovat sellaisia, joita olemme tieteiselokuvissa nähneet, että vahingossa kiinnitetään vihamielisen, kehittyneen sivilisaation huomio. Nämä tietenkin menevät vahvasti tieteisfiktion puolelle. Mutta me emme tiedä, mitä siellä on. Eli kai siinä tietty järki on, että pitäisi ainakin harkita, mitä sinne tuutataan ja mitä ei.”
Lue lisää:
