Ensimmäinen uuden mallinen neuvottelukierros alkaa olla siinä määrin lopuillaan, että sitä voi arvioida.

Vertailimme järjestäytymisen eri vaihtoehtoja. Vertailu osoittaa, että TEKin jäsenyys tarjoaa todellisen työelämän turvaverkon, joka auttaa pärjäämään kaikissa urasi vaiheissa. Pelkkä työttömyyskassan jäsenyys ei riitä.

Teknologiateollisuudessa ja kemianteollisuudessa yleiskorotusosa kasvattaa diplomi-insinöörin keskimääräistä 5 000 euron kuukausipalkkaa 100 eurolla kuukaudessa, mikä tekee vuodessa lomarahoineen noin 1 250 euroa.

Ilman kikyäkin ylempi toimihenkilö tekee varovaisestikin arvioiden keskimäärin kaksi tuntia viikossa ”taksvärkkiä”. Vuodessa siitä tulee sata tuntia.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että tiedon ja osaamisen merkitys kilpailukykytekijänä vahvistuu edelleen tulevaisuudessa.

Suomen työmarkkinoiden jäykkyyttä liioitellaan. Kilpailijamaihin verrattuna Suomen työelämä on varsin joustavaa.

Voimassa oleva työaikalaki ei sovellu hyvin asiantuntijatyöhön ja uusiin työnteon muotoihin.

Halvalla ja ikävällä tavalla hoidetusta irtisanomisprosessista aiheutuu myös näkymättömiä kustannuksia: henkilöstön motivaatio, työhyvinvointi ja sitoutuminen laskevat. Avainhenkilöitä saattaa hakeutua muualle.

Useimmat merkittävät liitot julkaisevat tilinpäätöstietonsa. Sen sijaan useimpien yritysten taloustiedot ovat hyvin hankalasti yleisön saatavilla.

Suomessa paikallisesta sopimisesta käytävässä poliittisessa keskustelussa väitetään, että Suomenkin kilpailukyky paranisi, jos vain Ruotsin ja Saksan malliin purettaisiin työehtosopimuksia ja heikennettäisiin työelämän lakeja riittävästi. Keskustelussa kuitenkin jätetään huomiotta se, että kummassakin maassa työntekijöillä on yrityksissä todellista päätösvaltaa.

Väliin ei voisi enää pudota, koska ei olisi väliä. Kansalainen vapautuisi miettimästä, milloin kannattaa olla palkansaajakassan ja milloin yrittäjäkassan jäsen.

Hallituksen päätösten yhteisvaikutuksena olemme ottamassa askelia arvoketjussa alaspäin.