Striker on täysin puhtaalta pöydältä suunniteltu uutuusmalli Dacialta. Se on luotu etenkin niille, jotka eivät halua perinteistä katumaasturia.
Dacia on tullut omissa markkina-analyyseissään mielenkiintoiseen ja jopa yllättävään lopputulokseen. Euroopassa on paljon autonostajia, jotka eivät halua itselleen katumaasturia. Romanialaismerkin omien markkina-analyysien mukaan sellaisia on peräti 40 prosenttia C-segmentin autojen ostajista.
Syitäkin katumaasturin autokauppaan jättämiseen löytyy: liian kallis hinta, SUV-mallin aiheuttamat mielikuvat ja lopuksi autonkäyttötarpeet joita kyseinen autoluokka ei täytä.
Katumaasturit ovat myös nostaneet kymmenen viime vuoden aikana autojen keskipainoja yli sadalla kilogrammalla, lisäksi ne aiheuttavat ylimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja ovat tietenkin kalliimpia hankkia kuin matalat henkilöautot.
Striker on siis luotu tarve täyttämään aukko Dacian mallistossa niille, jotka eivät katumaasturia halua, mutta tarvitsevat tilaa, ison tavaratilan, alhaisen polttoaineenkulutuksen ja kevyen auton mutta kuitenkin haluavat katumaasturin kyvykkyyden, joihin vastaavat korotettu maavara ja tarvittaessa neliveto.
Striker on Dacian mukaan yhdistelmä SUV:ta, viistoperää ja farmaria ja on siksi hieman vaikea sijoittaa mihinkään selkeään autoluokkaan. Omaan silmääni auto näyttää melko paljon korotetulta maastofarkulta.
Striker numeroina
Striker on 4,62 metriä pitkä ja vain 1,53 metriä korkea. Dacia haluaa korostaa, että katumaasturit ovat yleensä yli 1,6 metriä korkeita. Uutuus on itse asiassa hieman kookasta Bigsteriä pidempi, akselivälit ovat autoissa identtiset.
Leveyttä Strikerilla on 1,82 metriä eli nykymittapuulla jopa melko kapea. Tämä tuntuu takapenkillä, johon kaksi henkilöä mahtuu komeasti, mutta kolmannen kanssa tulisi jo ahdasta.
Maavaraa Strikerissa on yllättävänkin paljon. Etuvetomalleissa maavaraa on 19 senttimetriä ja nelivedossa 20. Nämä ovat lukuja, jotka eivät kalpene useimmille markkinoiden katumaastureille.
Strikerissa on hyvin farmariautomainen tavaratila, jonka ilmoitettu tilavuus on peräti 600 litraa. Kyseessä on kuitenkin Dacian emomerkin Renaultin suosima tapa ilmoittaa tavaratilan tilavuus vesilitroissa, joissa tilan jokainen sopukka on otettu huomioon.
Suomalaisille tutumpina VDA-litroina tilavuus on silloinkin yli 500 litraa – toisin sanoen tavaratila täyttää farmariauton määritelmän. Takaikkuna kaartuu melko loivasti, joten kaikista kulmikkaimpia esineitä ei tavaratilaan mene.
Etuvetoisten ja nelivetoisten Strikereiden erotuksena on myös se, ettei nelivedon tavaratilan pohjassa ole tilan monipuolisuutta lisäävää kolmea lattiapalaa. Etuvedossa niitä voi käännellä, jolloin esimerkiksi ostoskasseille voi luoda oman poteron.
Auton takakontissa on myös erikoinen avausominaisuus, jonka avulla sähköluukun saa auki ilman että tarvitsee koskea mihinkään painikkeisiin tai oikeastaan tehdä yhtään mitään.
Avaus toimii niin, että auton avainkortin ollessa taskussa ja auton takakontin takana metrin sisällä seisoessa luukku avautuu automaattisesti. Auto piippaa kolmesti ilmoittaessaan, että kontti avautuu pian.
Jos konttia ei halua avattavan, pitää kolmen piippauksen aikana kävellä pois tunnistusalueelta. Jos myöskään avainkorttia ei ole mukana, ei kontti tietenkään itse avaudu. Toiminto on ainakin Renault Groupin tuotteissa ensimmäinen laatuaan.
Jippoja ja tilaa
Strikerissa on C-segmentin autoksi todella hyvät tilat. Autoon mahtuu isompikin köriläs, joskin matalan muodon ja isojen karmien takia sisään kömpiminen voi olla vaikeampaa. Etenkin paksujen talvimonojen kanssa takapenkille voi olla vaikea jalkoja sisälle mennessä ahtaa.
Kun monot ovat autoon kammettu, on etuistuinten alla kengänkärjille esimerkillisesti tilaa, samoin polvitila on hyvä. Pääntilaakin on riittävästi.
Edessä ohjaamo on tuttua Daciaa. Kovaa muovia käytetään paljon, mutta ohjaamo ei silti tunnu halvalta. Materiaaleja on käytetty fiksusti, ja käytettävyys on säilytetty hyvänä. Ohjaamosta on turha etsiä autoalan uusimpia innovaatioita, mutta nykyaikaiselle perusautoilijalle löytyy varmasti tärkeimmät varusteet.
Hauskana yksityiskohtana kuljettajan puolella etuoven ja kojetaulun välisellä alueella on piilotettu Škodamainen ratkaisu eli jääkrapa. Daciasta on tulossa käytännönläheinen järkimerkki ja Striker on tämän ajatusmaailman selvin ruumiillistuma.
Etuvedolla tai nelivedolla
Striker ei ole sähköauto, eikä autoon näillä näkymin sellaista vaihtoehtoa ole koskaan tulossakaan. Sen sijaan Suomen markkinoilla Striker on aina varustettu jonkinlaisella sähköistetyllä voimalinjalla.
Etuvetomallissa käytetään emokonsernin Hybrid 155 -brändättyä monitilavaihteistoon perustuvaa itselataavaa hybridiä. Voimalinjan uusin versio on moneen otteeseen hyväksi todettu ja erittäin taloudellinen.
Strikerin tapauksessa auton hiilidioksidipäästöjen luvataan jäävän alle sadan gramman kilometrillä, mikä tarkoittaa myös reilusti alle viiden litran keskikulutusta sadalla kilometrillä. Voimalinjan tyypitystä ei ole tehty, joten aivan tarkkoja kulutuslukuja ei Strikerille ole vielä annettu.
Nelivetomalli (Hybrid 150 4x4) perustuu puolestaan 48 voltin hybriditekniikkaan. Siinä auton keulalla on 1,2-litrainen bensaturbo, jonka yhteydessä on starttigeneraattorilla toimiva sähkömoottori.
Nelivetoisen mallista tekee taka-akselilla toimiva toinen sähkömoottori. Siinä on kaksi eri nopeutta, joista pienempi on tarkoitettu maastoajoon. Korkeampi pykälä on käytössä tavallisessa tieliikenteessä.
Strikerin molemmat voimalinjat mahdollistavat pelkällä sähköllä ajon ja tekevät autosta kokoonsa nähden energiatehokkaan. Näin ollen Dacian profilointi vaikuttaa onnistuneelta.
Strikerin Dacia-merkin edellyttämät edulliset lähtökohdat on eliminoitu todella taitavasti. Silti eräs kohta pistää erityisesti silmään. Etuvetohybridi on tunnistettavissa katsomalla takavanteiden läpi, josta löytyvät rumpujarrut. Tämä on Strikerin erikoisuus, eikä löydy esimerkiksi Dusterista tai Bigsteristä.
Rumpujarrut ovat nykyautoista hiljalleen väistyneet muun muassa jäätymisriskin takia. Tuorein esimerkki niistä löytyy VW:n ID-sähköautomalleista. Nelivetomallissa takajarrut ovat toteutettu perinteisemmillä levyillä.
Kattavasti varusteltu
Strikerin aloitusvarustetaso on Essential, mutta mitä luultavimmin sitä ei Suomeen aikanaan tuoda, koska kaikista pelkistetyimmät voimalinjat jäävät toisille markkinoille.
Suomeen tuodaan näillä näkymin Expression-varustelua, johon kuuluvat esimerkiksi 17 tuuman kevytmetallivanteet, kaksialueinen automaatti-ilmastointi, sähköinen seisontajarru autohold-toiminnolla, korkea keskikonsoli käsinojalla, sähköisesti kääntyvät sivupeilit sekä takamatkustajille ilmanvaihtosuuttimet ja usb-liitännät.
Dacialle tyypillisesti huipulta löytyvät Journey ja Extreme, jotka on hinnoiteltu samalle tasolle. Journey keskittyy pitkille automatkoille sopiviin herkkuihin, kun taas Extreme tarjoaa lifestyle-henkisiä varusteita. Extremessä tulevat mm. panoraamalasikatto ja kumimatot sekä helpommin pestävät istuinpäälliset, Journeyssä tulee puolestaan sähköinen takaluukku ja sähköisesti säädettävä kuljettajan istuin.
Euroopassa Strikerin hinnat alkavat jopa alle 25 000 eurosta, mutta Suomessa hinta ei niin alas mene, koska edukkaimpia voimalinjoja ei meillä tule tarjolle. Maahantuojan mukaan hinta asettunee jonnekin Dusterin ja Bigsterin välimaastoon. Hinnat selviävät syksyllä 2026 ja ensimmäisten autojen pitäisi saapua Suomeen vuoden vaihteessa.
Alma Median autotoimitus osallistui valmistajan järjestämälle ja maksamalle matkalle. Journalistiset päätökset tehdään toimituksessa.