Perheenjäsenet voivat säästää merkittäviä summia, kun vainajan omaisuutta jaetaan. Joissakin tapauksissa kumppani ja lapset eivät joudu maksamaan perintöveroa ollenkaan.
Avopuolison rooli perijänä on monimutkainen. Siihen vaikuttavat useat seikat, mutta joskus seurustelukumppanin asema on yhtä vakaa kuin leskeksi jääneen aviopuolisonkin.
Omaisuuden jakautumista kannattaa pohtia huolellisesti ja varhain. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa siitä keskustellaan yhteisymmärryksessä jo vainajan elinaikana mahdollisten perillisten kesken.
Lähtökohtaisesti aviopuoliso perii kuolleen kumppaninsa, jos tällä ei ole rintaperillisiä eli tyypillisesti lapsia tai lapsenlapsia.
Leskellä on vainajan omaisuuteen rajoitettu omistusoikeus. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi, että perinnön testamenttaaminen eteenpäin ei onnistu. Omaisuuden tuotto kuuluu hallintaoikeuden saaneelle.
Vainajan avopuolisolle sen sijaan ei automaattisesti periydy mitään.
Testamentilla molempiin tilanteisiin vaikuttaminen on mahdollista. Leskelle voidaan luovuttaa omaisuuden omistusoikeuden lisäksi hallintaoikeus. Avopuoliso pystytään asettamaan jopa ensisijaiseksi perilliseksi, jos vainajalla ei ole jälkeläisiä.
Nämä asiat vainajan lähipiirin on otettava huomioon.
Rintaperillisen jättäminen perinnöttömäksi ei ole mahdollista, vaikka uhkaus lienee monelle tuttu. Halutessaan rintaperilliselle kuuluu aina puolet vainajan omaisuudesta. Testamentilla jälkeläiset voidaan kuitenkin periaatteessa ohittaa perinnönjaossa. Sen mukaan toimitaan, jos rintaperilliset eivät erikseen hae lakisääteistä osuuttaan.
Alle 20 000 euron perinnöstä ei koskaan tarvitse maksaa veroa. “Tehokas keino” verojen välttämiseen jopa kokonaan onkin omaisuuden testamenttaaminen summan alittavina siivuina esimerkiksi usealle perheenjäsenelle.
Alaikäiselle perilliselle kuuluu 60 000 euron verohelpotus. Lapset voivat siis vastaanottaa vainajan omaisuutta “maksuttomasti” 79 999 euroon asti. Vähennystä ei voi soveltaa tilanteessa, jossa täysi-ikäinen perijä siirtää osuutensa alaikäiselle eikä alaikäisen luopuessa perinnöstään.
Perintöveron suuruus määräytyy omaisuuden arvon, progressiivisen veroasteikon ja sukulaisuussuhteen mukaan. Perijät jakautuvat kahteen veroluokkaan, joista ensimmäiseen kuuluvat vainajan aviopuoliso sekä suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat perilliset. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat joutuvat maksamaan perintöveroa muita perillisiä vähemmän.
Vainajan avopuoliso voi päästä ensimmäiseen veroluokkaan rintaperillisten lisäksi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain siinä tapauksessa, että avopuoliso on kumppaninsa kuolinvuotena elänyt tämän kanssa jatkuvasti samassa taloudessa. Lisäksi parin on täytynyt olla aiemmin naimissa keskenään tai heillä on pitänyt olla yhteinen lapsi.
Leski voi vastaanottaa kuolleen puolisonsa perintöä 109 999 euron edestä maksamatta siitä veroa laisinkaan. Puolisonvähennys-nimistä 90 000 euron helpotusta voidaan soveltaa myös henkivakuutuskorvaukseen. Sen hyödyntäminen on joka tapauksessa mahdollista vain kerran.
Vainajan avopuoliso on oikeutettu puolisonvähennykseen samoilla ehdoilla kuin ensimmäiseen veroluokkaankin. Säädöstä voidaan käyttää verosuunniteluun joissakin sellaisissa tilanteissa, joissa leski ei muuten perisi puolisoaan.
Lesken ei tarvitse maksaa veroa perinnön mahdollisesta tasingosta. Jos leski on varakkaampi osapuoli, hän voi myös kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa kuolleen kumppaninsa perillisille eli yleensä tämän sukulaisille.
Lesken avio-oikeus vaikuttaa lasten saaman perinnön määrään. Avioehdolla tai sen puuttumisella on muutenkin paljon merkitystä omaisuuden jakautumisessa.
Lähteet: Veronmaksajain Keskusliitto ry:n verkkoveroilta (13.2.2025), Vero.fi